Lesvoksen tilanne
Uutiset ovat aina välillä menneinä vuosina toitottaneet "Kreikan levottomuuksista". Se aina kuulostaa niin oudolta, koska niistä ei tosiaankaan täällä ole mitään tietoa. Olen ollut saarella suurten vaalien / mullistusten aikana ja mistään ei ole voinut ymmärtää, että mitään erityistä tapahtuisi. Kaikkinaiset levottomuudet kuuluvat mantereelle isoihin kaupunkeihin, saaret ovat vähän kuin omia pieniä valtioitaan. Ihmiset elävät omaa tavallisen rauhallista elämäänsä ja ovat erittäin ystävällisiä ja edelleenkin kriiseistä riippumatta hyvin vieraanvaraisia.
Esim. kesällä 2015 Kreikan pankit olivat talouskriisin takia kiinni. Suomen uutiset välittivät uskomattoman ankeata kuvaa Kreikasta ja ihmisistä jonottamassa pankkiautomaateille. En tunnistanut tätä kuvaa! Molyvoksen kylässä on 3-4 pankkiautomaattia enkä koskaan ikinä nähnyt mitään jonoja missään, enkä kuullut että kenelläkään turistilla olisi ollut mitään rahanvaihto-ongelmia.
Lesvos ja pakolaiskriisi
Aikaisempina vuosina, kun kerroin Suomessa käyväni paljon Lesvoksella, kukaan ei oikeastaan koskaan tiennyt missä ja mikä saari on kyseessä. Pakolaiskriisi vuonna 2015 muutti tämän. Lesvos joutui median tähtäimeen vaikka pakolaisia tulvi monille muillekin Kreikan saarille - niin kuin heitä on tullut saarille läpi vuosisatojen!
Tilanne oli usein koskettavan traaginen, seurasin hyvin läheltä pakolaisten saapumista rannoille ja olin usein auttamassakin. Oma äitini oli Viipurin evakko ja 10-vuotiaana joutui jättämään kotinsa ja siihen asti tuntemansa elämän. Pakolaisten tilanne toi sen aivan eri tavalla lähelle ja kyyneleet silmiin. Kuka tahansa meistä saattaisi joutua tuohon tilanteeseen.
Tässä pieni haastattelupätkä ja artikkeli, jonka YLE teki minusta lokakuussa 2015:
https://yle.fi/uutiset/3-8536193
Vaikka näistä surullisista tapahtumista onkin jo kulunut muutama vuosi, silti television välittämät kuvat elävät ihmisten mielissä. Todellinen tilanne on siis aivan toinen. Rannat ovat hiljaisia ja puhtaita. Kaikkialla on hyvin rauhallista, turvallista ja kaunista.
Mutta koska Turkin rannikko on niin lähellä, vain 8km, ja kyseessä on myös Schengen-raja, niin voimme nähdä koko ajan Frontexin partioveneitä.
Lesvos ei ole koskaan ollut mikään "turistirysä", mutta toki turismi varsinkin Molyvoksessa on tärkeä elinkeino ja yrittäjät ovat todella kärsineet tästä leimasta, jonka media on liimannut koko saareen. Monet yrittäjät joutuivat sulkemaan ovensa turistien puutteen takia. Puhumattakaan esimerkiksi länsirannikon kylistä, joissa ei koskaan ole ollut ensimmäistäkään pakolaista... Se tuntui niin epäreilulta, kun nämä samat ihmiset juuri avasivat sydämensä ja auttoivat hätääkärsiviä ihmisiä pakenemassa kauheata sotaa. Tilanteet olivat välillä niin koskettavia ja liikuttavia, se oli kuin valtaisa rakkaus-tsunami kaikkea sitä pahuutta vastaan, jota nämä pakolaiset olivat kokeneet.
Pakolaiskriisistä toipuminen on ollut hyvin hidasta, mutta on ollut suuri ilo nähdä, miten vähitellen kylän kujilla vallitsee jo lähes tavallinen hyörinä sesongin aikana. Silti ei olla vielä palattu siihen "normaaliin" turistimäärään. Toisaalta se on minusta mukavaa ettei ole liikaa ihmisiä, mutta toki ymmärrän paikallisia, jotka ovat kaupankäynnistä täysin riippuvaisia jo muutenkin lyhyen sesongin lisäksi.
Ja juuri kun asiat alkoivat saada positiivisemman käänteen pankkikriisin ja pakolaiskriisin jälkeen, tulikin tämä iso Koo. Vietin koronatalven saarella, jäin "jumiin" sinne, koska lennot peruuntuivat. Olin aina toivonut saavani viettää kokonaisen talven saarella ja nyt toiveeni toteutui näissä omituisissa merkeissä. Meillä oli 7 kuukauden lockdown, se on aika pitkä aika! Kreikkalaiset ottavat rajoitukset hyvin vakavasti ja kylämme säästyi täysin sairastumisilta. Koko talven siis puhdas nolla! Nyt kesällä 2021 turistien mukana tuli 5 tapausta, mutta nekin heti hoidettiin eikä se päässyt leviämään. Mutta Mytilinissä, 70km päässä pääkaupungissa on ollut tapauksia, mutta aika pieniä määriä verrattuna sitten vaikkapa Ateenaan ja Thessalonikiin. MInä ainakin koin olevani siellä täysin turvassa kuin Herran kukkarossa.
Saarella on edelleen yksi iso pakolaiskeskus pääkaupunki Mytilinin liepeillä.
Ihmispolot ovat jääneet Lesvokselle jumiin yrittäessään hakea turvapaikkaa Kreikasta, joka on erittäin vaikeata. He eivät pääse eteenpäin Eurooppaan ja taaksepäin he taatusti eivät halua riskeerattuaan elämänsä kumiveneessä vaarallisella merimatkalla. Toisinaan heitä siirretään laivalla mantereelle. Pakolaisten joukossa on nykyään myös erittäin paljon maahanmuuttajia, jotka hakevat parempaa elämää.
Uusi asia viime vuosina on ollut lisääntynyt humanitäärinen työ, paljon nuoria (ja kaikenikäisiä ihmisiä) tulee avustustöihin ja pakolaiskeskuksessa on nyt vireillä hyvin paljon positiivisia asioita, esim. yksintulleet alaikäiset lapset ja kaikki nuoret pääsevät kouluun ja opiskelemaan. Vaikka olot leirissä ovat aika ankeat, varsinkin talvella, niin keskuksessa on paljon erilaisia aktiviteetteja: parturi, pesula, naisten huone esim imettäville äideille,, urheilua ja jopa joogatunteja! Paljolti nämä asiat toimivat pakolaisten itsensä voimalla. Ja toki leireissä voi käydä vierailemassa, jos on kiinnostusta, tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat omistaneet elämänsä tähän humanitääriseen työhön. Siellä on esim. ravintola, jossa voi käydä syömässä ja antaa vaikka lahjoituksen aterian muodossa toiselle tarvitsevalle.
Nobelin rauhanpalkinto?
Lesvoksen ihmiset (People of Lesvos) olivat vuonna 2016 Nobelin rauhanpalkinnon ehdokkaina tästä arvokkaasta humanitäärisestä auttamistyöstään. Valitettavasti voitto ei kuitenkaan sinne osunut, mikä olisi ehkä auttanut saarelaisten elämää ja elinkeinoa. (palkinto meni siis Kolumbian presidentille Juan Manuel Santos'ille.)
Olin itsekin tulkkina YLEn tekemässä dokumentissa tästä aiheesta, se kuvattiin toukokuussa 2016. Oli mielenkiintoista päästä näkemään dokumentin tekoa aivan läheltä, ohjelma tuli ulos elokuussa 2016.
Pertti Pesosen Ulkolinja-dokumentin nimeltään ”Kreikkalainen omatunto” voi katsoa YLE Areenalta seuraavat 80 vuotta:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/08/22/ulkolinja-kreikkalainen-omatunto
Ohjelmassa esiintyy paljon ystäviäni ja joogaopettajani Angela Farmer.
Koska ihmisryhmä ei voi olla Nobel-ehdokkaana, heitä oli valittu edustamaan paikallinen kalastaja Stratos Valamios, joka on pelastanut merestä useita ihmishenkiä sekä 83v Emilia-mummo, joka ystävämummojensa kanssa olivat myös auttaneet pakolaisia. Pääsin haastattelemaan heitä ja silmäkulmat kosteina kuuntelin näiden todella läpeensä hyvien ihmisten tarinoita.
Monet kuuluisuudet ovat käyneet saarella tukemassa tätä humanitääristä työtä. Heistä näyttelijätär Susan Sarandon oli myös Nobel-ehdokkaana edustamassa lukemattomia ulkomaalaisia vapaaehtoisia ja järjestöjä, jotka ovat olleet saarella auttamassa.
Angelina Jolie kävi Lesvoksella myös pakolaiskriisin aikana ja kiinalainen ihmisoikeusaktivisti-taiteilija Ai Wei Wei perusti studionkin. Kesällä 2016 Paavi Franciscus vieraili saarella osoittamassa tukeaan. Valitettavasti en päässyt häntä
tapaamaan, mutta eräs tuntemani pakolaisperhe pääsi Roomaan paavin tuella.
Maailmantilanne
Kaikki on siis tällä hetkellä rauhallista. Mutta miten käy tälle EU:n ja Turkin väliselle sopimukselle jatkossa, se jää nähtäväksi.
Kesällä 2015 Myös monet joogaoppilaat pääsivät todistamaan pakolaisvirtaa, mutta ketään tilanne ei häirinnyt.
Kaikki pakolaisethan ovat hyvin nöyriä ja ystävällisiä ihmisiä. Monet joogit ovat itsekin olleet mukana kaikenlaisessa vapaaehtoistyössä, parasta mahdollista karmajoogaa!!
Mutta kuten tämä Nobel-kalastajakin sanoi haastattelussa, kun kysyin häneltä, mitä sanoisit henkilöille, jotka epäröivät tänne tulemista:
”Kukaan ei voi luvata, ettei pakolaisia koskaan enää tulisi. Mutta jos Sinä tulet tänne lomalle 10 päiväksi ja vaikka yhtenä lomapäivänäsi autat hieman pakolaisia, uskon, että lomastasi tulee vieläkin parempi ja ikimuistoisempi.”
Olen samaa mieltä. Joten sydämellisesti tervetuloa turvalliselle ja kauniille Lesvokselle !
